Julkisivukaihtimet

Meidän talossa on isoja ikkunoita etelään ja länteen. Niistä tulee ihanasti ulkopuoli sisälle, valoa ja avaruutta, mutta kääntöpuolena kesäaikaan lämpöä ja valoa tulee liiankin kanssa. Tämän hetkisessä kotimaassamme keski-Euroopassa uusiin taloihin lähes poikkeuksetta asennetaan talon seinärakenteisiin upotettavat julksivukaihtimet suojaamaan huoneita valolta ja lämmöltä. Toimii tosi hyvin ja näyttää hyvältä. Sellaiset oli siis saatava meillekkin. Kaihdintoimittajia ei paljon tarvinnut kilpailuttaa, koska löysimme ainoastaan yhden myyjän lähialueeltamme, joka oli halukas myymään meille kaihtimet. Turussa sijaitsevan Johnna Kaihtimen kanssa homma hoitui jouhevasti ja kaihtimet saapuivat tontille sovittuna ajankohtana. Asennuksen kerrottiin olevan helppoa ja kuka vaan sen osaa itse tehdä. No joo, varmasti, mutta kaihtimien asennussarjaa piti aika lailla muokata että asennus saatiin tehtyä tarpeeksi ohueksi niin, että kaihtimien moottori mahtuu seinärakenteen sisään (eli lautaverhoilun alle). Ilmeisesti nämä kyseiset kaihtimet on suunniteltu niin, että ikkunan yläpuolelle tuleva moottori ja sälenippu ovat koteloituna. Me halusimme kaihtimet kuitenkin niin näkymättömiksi, että niiden ollessa auki, eli yläasennossa, niitä ei näy ollenkaan. Aika lailla pähkäilyä ja kiinnitysosien tuunaamista vaadittiin, mutta onneksi oli kekseliäs kaksikko touhussa ja lopputuloksesta tuli täydellinen. Kaihtimet mallia Selt, Venetian Blinds, C80.

Sälenippu ja moottori kiinnitetään paikoilleen niin, että sälenipun alareuna on ikkunan yläreunan yläpuolella, jolloin loputuloksesta tulee huomaamaton auki-asennossa.

Kaihdin kokonaan auki ikkunan yläreunan yläpuolella.

Kaihdin kulkee ikkunan ulkopuolella alumiiniuria (=liukujohteet) pitkin.

Lopuksi moottoroidun kaihtimen rajojen säätäminen, eli sille kerrotaan milloin kaihdin on ala- ja yläasennoissa.

Semmoiset. Mielestäni nämä ovat tosi kätevät, enkä voi kuin ihmetellä miksei näitä Suomessa ole käytössä enempää. Meillä on kuitenkin pitkät ja valoisat kesät, ja näillä pystyy helposti säätämään huoneeseen tulevan valon määrän, ja jopa pimentämään huoneen täysin. Toisaalta jos haluaa kesällä vähentää viilennyksen tarvetta sisällä, voi säleillä blokata auringon lämpösäteilyn niitä kuitenkaan kokonaan sulkematta.

Päivitystä: Nyt melkein kaksi kuukautta kaihtimien asennuksen jälkeen ulkoverhoilu on paikoillaan illkunoiden ympärillä. Kaihtimet ovat täydellisesti piilossa paneloinnin alla, eikä niitä näy ollenkaan niiden ollessa kokonaan auki. Jes jes!

Raksaviikko 32

(raksavko 32 oli 31.10.-6.11.2016, kirjoukset tulee myöhässä)

Latokoti muuttui kuvista todelliseksi muutama viikko sitten. Nyt se on nähty livenä ja sehän oli juuri sellainen kuin pitikin. Myönnettäköön, että hiukan jännitti matkalla, mutta ihan turhaan, sillä tässä tulevassa kodissamme on todellisia aineksia pitkälle rakkaustarinalle. Sisätilat, erityisesti korkea olohuone-keittiö, tuntui upealta. Talon fiilis tuntui heti hyvältä, tiedättehän sellainen tunne mikä on täysin subjektiivinen ja irrationaalinen. Se oli hyvä. Hyvä. Hyvä.

Pääsimme jopa hiukan hommiin kiinnittämään solumuovikaistaletta seinien alareunoja pitkin, jotta pohjalaatan pintavalu ei ottaisi kiinni talon seiniin. Näin varmistetaan, että sieinät ja lattia eivät vioita toinen toistaan ajan saatossa tapahtuvan pienen liikehdinnän takia.

Myös patolevyä asennettiin talousrakennuksen perustukseen, mutta suurimpana hommana viikon visiitin aikana oli julkisivukaihtimien asentaminen ikkunoihin. Tästä aiheesta kirjoitan oman tekstin. Viikon aikana asennettiin myös lattialämmitysputket Turun maalämmön toimesta ja niiden päälle valettiin pintalaatta.

Vielä yksi yllätys viikkoon, kun huomasin että viereselle järvelle ei talon takanurkasta ole matkaa kuin pari kymmentä metriä. Oho! En ole ennen huomannut sitä, koska tässä paikassa on aiemmin ollut niin paljon pusikkoa ja iso kuusi. Mukava yllätys, vaikka tuo rantaviiva tuosta kohtaa ei meidän tonttiin kuulukkaan. Fiilis vedestä on kuitenkin läsnä.

DIY Pikachu pinata

Pinatan synty ja tuho

Vanhemman pojan tulevat syntymäpäiväjuhlat inspiroivat kokeilemaan pinatan tekoa. Pokemonin pikachu oli toiveena, niin eipä muuta kun google esiin ja ihmettelemään miten pikachusta tehdään pinata. Tarvikkeina ilmapallo, sanomalehteä, suti, jauhoja ja vettä. Kreppipaperia, munakenno ja six-packin pahvi. Aluksi käytin vedellä laimennettua askarteluliimaa, mutta sitten tuttavani vinkkasi, että vesi-vehnäjauhomix toimii paremmin. Käänteentekevä ja pelastava vinkki jota ilman pikachu ei olisi koskaan valmistunut. Näin sen tein:

Step 1. Sanomalehtisuikaleita liimataan kerros kerrokselta ilmapallon päälle. Annoin edellisen kerroksen kuivua ennen seuraavaa. Tässä kohtaa vielä liimana laimennettu askarteluliima.

Step 2. Ilmapallon ympärillä 3-4 kerrosta lehteä. Liimana vesi+vehnäjauho.

Step 3. Kun pallo oli kokonaan kuiva ja kova, leikkasin siihen luukun yllätyksille. Tähän pinataan tuli pari kiloa karkkia. Vahvistin tässä vaiheessa ripustusnarun kiinnityksen pallon sisään.

Step 4. Pinatan muotoilu. Pahviroskiksesta löytyi käyttökelpoista materiaalia pikachun muotoiluun. Six-packin pahvista muotoitui pää...

Step 5. Wc-paperirullista korvat...

Step 6. Munakennosta kädet, jalat ja päälaen pyöristys.

Step 7. Valmiiksi muotoillun pikachun päällystäminen keltaisella kreppipaperilla. Jälkeenpäin mietin, että tämän vaiheen olisi voinut toteuttaa yhtä hyvin maalamalla. Toisessa korvassa erottuu lopullinen pinatan pinta, jonka toteutin valmiiksi hapsutetulla kreppipaperinauhalla kiertämällä sitä pinatan ympäri.

Step 8. Viimeistely et voila, hän on valmis!!

Step 9. Juhlien jälkeen vähän väsynyt pikachu :)